Kairala – Sodankylä välinen maantie rakennettiin 1950 luvun alkupuolella. Talvella rakentaminen tehtiin hätäaputyönä. Työntekijät kerättiin lähikuntien työttömyys- kortistoista. Työmaa lienee viimeisiä maantierakentamisia, jossa ojat kaivettiin lapiolla.

Kokkosnivan lossiliikenne toimi viimeisen kesän 1956. Sillan rakentaminen Kitiseen aloitettiin saman vuoden tammikuussa. Vastaavana mestarina toimi rakennusmestari Puurunen. Työntekijät oli majoitettu maantietekijöiltä tyhjiksi jääneisiin parakkeihin viiden kilometrin etäisyydelle Aapajärvelle. Sieltä kuljetuksen siltatyömaalle hoiti Raskin Martti kuorma-autolla. Kylmää oli kyyti, vaikka lavalla oli tuulensuojana koppi. Ruokailu tapahtui parakeilla. Suomessa oli yleislakko, se ei koskenut hätäaputyömaita. Lakossa olin minäkin. Hiihtelin viikon ajan Soutajan mökki tukikohtana.

Kotiuduttuani, sähkölaitokselta soitti teknikko Sandberg. Hän ehdotti töihin lähtöä Kokkosnivan siltatyömaalle ja sanoi, että: – Hätäaputyömaat eivät ole lakonalaisia. Uskoin häntä ja lupasin lähteä sen kummemmin selvittämättä koskeeko hätäaputyömaa minua. Olin jo kyllästynyt lakkoiluun ja töihin halutti.

Kemijärveltä lähetettiin asennustarvikkeet työmaalle. Aluksi sähköistin majoitus- ja ruokalaparakit. Olin itsekin majoittunut parakkiin. Tuolta ajalta muistan kun radiosta kuuntelimme: Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, 151 kertaa.

Parakeilla illat olivat pitkiä, kortinpeluu oli tavanomaista. Minäkin osaamaton pelaaja oli yhden kerran pelissä mukana. Olin jo kahdenviikon tilin häviöllä, kun tuuri muuttui. Sain täydenkäden ja rahani takaisin. Siihen päättyi minun sökönpeluu rahasta iäksi. Sekin kantapään kautta opittuna.

Parakeilta siirryin sähköistämään siltatyömaan tukikohtaa. Tukikohtana toimi lossivahdin asuinrakennus ja TVH – tukikohta. Ennestään näissä rakennuksissa ei ollut sähköjä. Eräänä pakkasiltana päätin käydä katsomassa miten kaivinkone kaivoi monttuja silta-arkuille. Jäätä oli jäädytetty kaivinkonetta kantavaksi. Teräsmies-merkkistä konetta ohjasi minulle tuttu mies Paavo Pyykönen. Koneella oli tauko ja kauha lepäsi jäällä koneen käydessä. Etsin pimeällä ohjaamon ovea enkä huomannut sen olevan avannon yläpuolella. Humpsista, astuin avantoon, kävin sukkelossa, sain avannon reunasta otteen ja itseni ylös virrasta.

Ei tiennyt Paavo, eikä kukaan muukaan, kun lähdin tukikohtaan. Juoksin suoraan tuttujen kokkityttöjen asunnolle ja kerroin tapahtumasta. Tyttöjen toisen huoneen kakluuni oli lämpiämässä. Sain huoneen käyttöön. Aamuun mennessä vaatteet kuivuivat ja työt jatkui taivastelematta.

Aikanaan yleislakko päättyi. Lakko koetteli vasta valittua presidenttiä. Sain asennukset valmiiksi. Palasin Kemijärven tukikohtaan. Siellä minulle selvisi, että hätäaputyömaa oli lakonalainen sähköasentajille. Sain taas opetuksen kantapään kautta. Pian töppäys unohtui, eikä asennuskaverit minua syrjineet. Antoivat anteeksi kahdeksantoistavuotiaalle asentajalle. Seuraava työmaa odotti valaisijaa.
–Matti Hulkko