Antti Kurki syntyi 7.12.1891 Heinävedellä. Opiskeli Viipurin Kirkkomusiikkiopistossa lukkari – urkuriksi. Viipurista hän siirtyi Pelkosenniemelle vt. kanttoriksi 29.6.1925, tuntemansa kirkkoherra Arvi Merikallion kutsusta.

Antti Kurkea aikaisemmin Pelkosenniemen tilapäisinä kanttoreina olivat toimineet paikkakuntalaiset Aukusti Mäkitalo ja Lauri Väyrynen.

Antti oli ystävällinen, huomaavainen ja viihtyi Pelkosenniemellä. Antilla oli erittäin kaunis tenoriääni. Hän perusti kuoron, joka harjoitteli ja esiintyi paikkakunnalla.

Kolmekymmentäluvulla Antti rakennutti oman talon ja perusti kirjakaupan, jota hoiti lukkarin toimen ohella. Myös työmatkoille hän otti kirjoja myytäväksi.

Vuonna 1937 Pelkosenniemen seurakunnan kirkkoherran virkaan valittiin Urho Veli Väinämö Pyy, joka muutti myöhemmin sukunimensä Paasipohjaksi. Hän oli syntynyt. 27.7.1909 Kaustisella. Hänen puolisonsa oli Aino Esteri (os. Laitinen), syntynyt 4.12.1912 Vanajalla Hämeenlinnassa.

Pelkosenniemellä Pyyn perhettä oli vastassa kanttori Antti Kurki. Hän tarjosi perheelle ensimmäisen aterian ja yösijan omassa talossaan. Antin taloutta hoiti kotiapulainen. Seuraavana päivänä perhe siirtyi pappilaan, jonka Eeva Pyhäjärvi oli lämmittänyt.

Esteri Pyystä tulikin iso apu Antille, kun Antin näkö oli niin huono, ettei hän ei nähnyt nuotteja. Soittaminen ja laulaminen tapahtui ulkomuistista. Antti selviytyi kanttorin tehtävistä, kun soitto ja laulutaitoinen Esteri häntä ystävällisesti avusti.

Ensimmäisenä vakinaisena vt. kanttorina Antti oli 14 vuotta, kunnes näköongelman vuoksi siirtyi hoitamaan kirjakauppaansa. Vuonna 1939 auki tulleeseen kanttorin virkaan oli kolme hakijaa. Äänestyksessä vanhempi kovaäänisempi Aarne Niemenmaa sai eniten ääniä, kun vanhemmilla seurakuntalaisilla oli kolme ääntä ja nuorilla vain yksi. Valtakirjan saaneena Niemenmaa tuli virkaan 1939 ja hoiti virkaa 30 vuotta.

Samoihin aikoihin Saunavaaraan saapui Rääkkylästä reipas, virkeä kauppa-apulaine Tyyne Martta Asikainen (synt. 27.6.1913). Hän työskenteli Kosteen kaupassa, joka sijaitsi Mäkelän talossa. Martta oli uskonnollismielinen. Hän kävi kirkossa ja Antin johtamissa lauluharjoituksissa sekä piti lapsille pyhäkoulua. Seurakuntatyössä he tutustuivat ja rakastuivat. Heidät vihittiin talvisodan aikana 7.1.1040. Hääkuva, josta kuva ohessa, on otettu 26.2.1940 Lapin Kuvaamossa Rovaniemellä.

Jatkosodan ajan Antti ja Martta pitivät kirjakauppaa. He osallistuivat kylän tapahtumiin ja laulukuoroon. Martta piti pyhäkoulua.

Toinen evakkoon lähtö tuli syksyllä 1944. Lapinsodassa saksalaiset polttivat kirjakaupan irtaimistoineen. Rauhan tultua keväällä 1945, Martta kirjoitti evakkopaikkakunnalta Toholammilta ystävälleen Esteri Hulkolle Pelkosenniemelle. Tässä kopio kirjeestä:

Kesän kynnyksellä Antti ja Martta palasivat evakosta ja pääsivät asumaan pappilaan, vanhojen ystäviensä luokse. Kirjakaupan tontilla oli ulkorakennus jäänyt polttamatta. Siihen kirvesmiehet remontoivat pika- pikaa sekatavaramyymälälle tilat.

Niin pääsivät Kurjet taas elämisen alkuun. Vähäiset sotakorvaukset jaettiin ja kaupasta sai tuloja. Seuraavana kesänä kohosi poltetun talon paikalle kaksikerroksinen liiketalo. Alakertaan tuli sekatavara- ja kirjakauppa, yläkertaan asuintilat.

Sodanjälkeinen kaupanteko oli kortti- ja vastakirjakauppaa. Rakennustarvikkeet menivät hyvin kaupaksi, kun olisi ollut mitä myydä. Muutoinkin elämä Pelkosenniemellä oli vilkasta. Metsätyömaita oli joka puolella pitäjää. Asukkaita 2700, Karjatiloja 300 ja kouluja kirkonkylän lisäksi jokaisessa seitsemässä sivukylässä.

Seuraelämä oli vilkasta. Kyläreissuilla Antti ilahdutti ystäviään laulamalla hyvällä tenoriäänellään, Esteri Pyyn säestäessä. Uuteen kotiinsa he ostivat urkuharmonin Samuel Kilpimaalta eli Luiron Samulta. Alunperin harmoni oli arpajaisvoitto Kilpimaan vanhalle pojalle Saunavaaraan.

Martta on kertonut siskonsa pojalle Toivo Lehtiselle tapaturmasta, joka on sattunut aikaisemmin Pelkosenniemellä. Ennestään huononäköiselle Antille oli annettu vahingossa dynamiitinnalli ruuvin sijasta seinään kiinnitettäväksi. Antin iskiessä nallia vasaralla, nalli räjähti seurauksella, että sirpaleet vahingoittivat silmiä ja sormia. näin Antin näkö huononi entisestään.

Vanhoilla päivillään Antti seurasi maailman ja pitäjän tapahtumia haastattelemalla kauppa asiakkaita, jotka hän äänestä tunnisti. Lähemmäs parikymmentä vuotta nuorempi Martta piti melkein sokeasta Antista huolta Antin kuolemaan (25,10.1963) saakka. Antin hautakiveen, joka sijaitsee Pelkosenniemellä, on kiinnitetty Antin sivukuvareliefi..

Myöhemmin Martta avioitui jo eläkkeellä olevan poikamiehen proviisori Erkki Timosen kanssa. Timoset asuivat ja pitivät kauppaa Pelkosenniemellä, kunnes muuttivat myöhemmin Kausalaan. Martta eli vielä pitkään toisen miehensä kuoleman jälkeen. Martta kuoli 31.1.1997 Kausalassa ja hänet haudattiin Pelkosenniemen hautausmaalle sukuhautaan.
Tämän tarinan on kirjoittanut Matti Hulkko haastateltuaan 95 – vuotiasta Esteri Paasipohjaa ja useita pelkosenniemiläisiä vanhuksia tammikuussa 2008.