Urpo Perttunen syntyi Pelkosenniemen Arvospuolella 4.6.1931 Laura Eliisa ja Eemil August Perttusen neljälapsiseen perheeseen: Hilkka (1925), Esko (1927), Urpo (1931) ja Markku (1934). Maatalon työt tulivat lapsille tutuksi heti, kun kynnelle kykenivät. Navetassa oli 7-8 lehmää ja tallissa kaksi hevosta. Helpotusta talon töihin toi renki Eino Lämsä, joka oli Kuusamosta kotoisin.
Matti Hulkko haastatteli 93 vuotta täyttänyttä Urpo Pertusta hänen kotonaan 7-8.1.2025. Tässä on Urpon elämäntarina Urpon kertomana:
Heinänteossa kävimme Jaurujoella, sinne kuljettiin veneellä soutaen. Ensin Kemijokea pitkin Vuotosjoen suulle, sitten Vuotosta pitkin Jaurujoen niittypalstalle. Neljän peninkulman menomatkaan meni koko päivä, kun soudettiin vastavirtaan. Illaksi päästiin latoon nukkumaan. Viikatteilla päivät niitettiin, Hilkka haravoi ja illalla kuivat heinät kannettiin sapilailla latoon. Viikko tuolla Jaurun heinäntekoreissulla meni. Viikon puolivälissä kävimme jalkaisin halki selkosten 14 km matkan kotiin saunomaan ja evästä noutamaan. Eväinä oli rieskaa, kuivalihaa ja piimää, Jaurujoesta emme kalastaneet.
Jaurun heinänteon jälkeen jatkettiin heinäntekoa Vuotoksen Jyrkänkosken yläpuolella. Arvospuollen Lehtolasta ja Rompsista kävivät myös Jaurussa heinänteossa. Talvella heinät noudettiin aina kahdella hevosella. Yksi kerta muistuu mieleen, kun lähdin yksin heinänhakureissulle, niin jokitörmässä heinähäkki kaatui. Riisuin hevosen aisoista ja vedätin heinähäkin hevosella pystyyn.
Heinämaita oli myös kodin lähellä, Arvosjokivarressa ja Mairiputaalla, heinät oli kerätty aikaisemmin. Ohraa viljeltiin leipäviljaksi ja saatiin satoa, jos hallalta säästyttiin. Puimakone oli Arvosen ja Perttusen yhteinen ja jauhatus tapahtui Mairijoen, Arvolan myllyllä.
Kansakoulun kävin Saunavaarassa, joka oli Kemijoen toisella puolella. Kesällä joki ylitettiin veneellä, talvella kuljimme hiihtäen. Alimmaisen jyrkkään ja pitkään törmään valmistimme hyppyrin. Roininen hyppäsi parhaiten, minun hypyt kantoivat 15 m, toiseksi parhaiten.
Sodan jaloista olen selvinnyt kahdesti. Talvisodan syttyessä evakkoon- lähtökäskyn toi Ale Perttunen, suojeluskuntapuku päällä. Hän kävi ilmoittamassa evakkoon lähdöstä ja koululle kokoontumisesta. Olimme talvisodan evakossa Pessalompolassa. Lehmät olivat vieraiden kuljettamina Jaatilassa. Osa lehmistä saatiin takaisin. Evakoita auttanut sotilas, Ville Rajaniemi, kertoi myöhemmin, että kun hän oli kuljettanut meidän hevosen Ylitorniolle kokoontumispaikalle, oli sillä ollut meidän toinenkin hevonen.
Lapin sodan syttyessä Pelkosenniemi evakuoitiin 10-14. 9.1944. Evakkotaipaleelle lähdimme rantatietä kulkien äidin virkkoessa: ”Näin alettiin mierontietä mittaamaan.” Saunavaaran koululla nousimme ruotsalaiseen, pressulla katetun kuorma-auton kyytiin. Kemijärveltä matka jatkui junalla pelkosenniemeläisten evakkopaikkaamme Toholammille. Toholammilla saimme huoneen meijerin isännöitsijän kesäasunnosta.
Evakkoajan lopulla sairastuin kurkkumätään, ja olin neljä viikkoa kulutautisairaalassa. Kotiin lähdön aikoihin, kun kaksi koetta näytti jo tervettä ja kolmannesta kokeesta ei tulos ollut vielä tullut, pääsin sairaalasta. Onneksi olin terve.
Rippikoulun kävin Pelkosenniemellä 1946. Veli Pyy (Paasipohja) oli pappina ja Aarne Niemenmaa kanttorina.
Opintie jatkui Limingan Kansanopistossa 1952-1953. Sitten vuoroon tuli varusmiespalvelu, kouluttivat jalkaväen sotamieheksi Oulussa.
Opiskelu jatkui Lempäälän Kotiteollisuuskoulussa puusepäksi 1954-1955. Koulun jälkeen jäin kesäksi koululle tekemään kangaspuita, loukkasin sahalla vähän sormia, jouduin sairaslomalle, joten kävin kotona. Halusin palata jatkamaan puusepäntöitä Lempäälään. Isän saatellessa minua linja-autolle, hän pyysi jäämään kotiin, kun istuin jo linja-autossa. Isällä painoi huutokaupasta ostamansa Ylitervon tilan velat. Palasin kotiini viikon kuluttua.
Syksyllä lähdimme Eskon ja Markun kanssa Säärelän tilan Jaurun palstalle, jossa oli leimattu 2000 runkoa sahapuita. Sahasimme ensimäistä kertaa moottorisahan kanssa. Saha oli Stihl-merkkinen, painoi 14,5 kg. Minä sahasin, Esko karsi kirveellä Markku innokkaana hevosmiehenä rahtasi tukit talvitietä pitkin Jaurujoenlanssiin. Jäiden lähdettyä kävimme Markun kanssa uittamassa tukit Vuotosjoelle uiton kuljetettavaksi Kemiin.
Seuraavana talvena aloitimme Eskon ja Markun kanssa Ylitervon tilan Matlanvaaran palstasta kaatamaan 1400 rungon leimikkoa. Työpäivät teimme Lakelan kämpältä käsin. Kämpän läheisyydessä lorisi kirkasvetinen lähde. Toisena talvena hakkuut jatkui. Kesän aikana olimme rakentaneet oman kämpän Eskon kanssa.
Tulevina talvina urakoin Veikko Korhosen ja Lauri Kilpimaan kanssa Huhan Tiermasharjun leimikossa. Lauri oli hevosen kanssa. Tiermasharjusta paperipuu siirtyi rekoilla Kemijärven sellutehtaalle ja sahapuut rautatien kuljetettavaksi.
Metsätyöt jatkuivat Heimo Arvolan savotoilla Matalassavaarassa. Aloitin vuonna 1962 työt Metsähallituksen metsurina.
Metsähallituksessa metsurintyöt jatkui Värriöjoen ja Kairijoen savotoilla vuoteen 1994, jolloin jäin eläkkeelle.
Kesällä 1964 tapasin Pyhäjärvellä tulevan vaimoni Salme Sarivaaran (5.5.1932). Meidät vihittiin vuonna 1966. Aluksi asuimme isän ostamassa Ylitervon talossa Pelkosenniemen kirkonkylässä. Minä olin viikot savotoilla Savukosken Kairijoella Salmen hoitaessa lapsia kotona. Esikoinen, Tuula Anneli, syntyi 1967 ja Anu Sisko vuonna 1970. Salmen kanssa sovittiin, että äiti ei lähde vieraan töihin, kun lapset ovat pieniä. Tuula opiskelee sosionomiksi ja Anu Sisko on kemian insinööri.
Omakotitalo rakennettiin 1972 kirkonkylälle Saivon tontille. Ylitervon tilan kaharannan palstasta kaadoin rakennuspuut ja sahatavara sahattiin kaatopalstalla. Saman vuoden kesällä laudoitimme perustukset Markun kanssa. Valutalkoisiin osallistuivat Saunavaaran Erästäjät, jossa olin sihteeri/rahastonhoitaja. Lauri Autioniemi poikansa Jounin kassa pystytti talon rungon vesikaton alle talveksi. Salmen kanssa jatkoimme sisustamista, minä levytin seiniä ja Salme maalasi sisäseinät. Matti Hulkko teki sähkötyöt ja putkityöt teki Olavi Pääkkö.
Lasten varttuessa Salmekin kävi töissä rakennustyömailla useita vuosia. Sitten tapahtui odottamaton murhe, Salme sairastui syöpään ja menehtyi 6.10.2010 ollessaan 78-vuotias.
Eläkepäivinä olen hoitanut metsäpalstoja raivaamalla. Eläkeliiton rientoihin ja matkoihin olen osallistunut ahkerasti. Lappajärven reissulla tapasin erikoisen hyvän tanssikaverin ja kuinka ollakaan, hän olikin ollut kilpatanssija nuorena.
Pelkosenniemellä 12.1.2025. Matti Hulkko