Pelkosenniemellä elettiin Lapin sodan jälkeistä talouden tiukkaa aikaa. Äitini Esteri Hulkko tuli neljänkymmenen vuoden ikään 11.5.1950. Esteri sai mieheltään Oivalta syntymäpäivälahjaksi kauniin koivupuusta veistetyn käsipeilin. Meitä lapsiakin oli kuusi, joten peili oli tarpeen ja kovassa käytössä. Äidin kuoltua 1997 peilin sai vanhin tytär Marjatta.

Eläkkeelle päästyäni aloitin veistämisen. Tein eläinaiheisia reliefejä, isoja ja pieniä patsaita sekä ikoneita.  En ollut unohtanut käsipelin kauniita muotoja. Niinpä soitin Marjatta-siskolle Tikkakoskelle ja pyysin häneltä peiliä lainaksi, jotta voisin veistää samanlaisia suvun naisille. Marjatta suostui ja lähetti peilin. Kunnostin peilin ja veistin niitä 10 kpl sarjan ja palautin lainapeilin Marjatalle. Kuvassa 1 on veistämäni  käsipeili.

Peilejä veistäessäni tuli mieleeni, että kenenkähän tekemä alkuperäinen peili on. Olisiko se asemasodan puhdetöitä korsuissa? Näillä ajatuksilla markkinoin peiliä eteenpäin. Veistämäni peilin saivat: puoliso Toini, Helena sisko, tytöt Marja ja Irmeli, miniä Tuula, veljien vaimot Marja-Liisa, Kaarina ja Irja. Kummitytöille Marjaanalle ja Riitalle veistin pyöreät rokokoo-tyyliset käsipeilit.  Lapsiamme hoitanut Raija sai myös peilin. Kaupaksi meni myös muutama. Helsingissä käydessäni huomasin erään antiikkiliikkeen näyteikkunassa samanlaisen peilin, mutta ilman lasia ja huonokuntoisena. Senkään löytyminen ei valaissut alkuperäistä tekijää.

Pääsiäisenä 2003 Pelkosenniemen kädentaitajilla oli myyntinäyttely Pyhätunturilla. Minullakin oli veistoksia tarjolla ja myös tekemiäni käsipeilejä (Kuva 2). 

Veistelin isoa hirviperhe-reliefiä näytösluontoisesti.  Puuhiani seuraamaan ilmestyi iäkäs pariskunta hiihtovarusteissaan.  Rouva alkoi kertoa, miten hän on saanut palkinnoksi samanlaisen peilin nuoruudessaan uintikilpailusta Turussa. No johan sattui, juttua riitti.  Annoin heille Pyhätunturi-aiheisia postikortteja, joita oli painettu ottamistani valokuvista.  He lupasivat lähettää valokuvan palkintopeilistä.

Syyskuun alussa vuonna 2003 sain kirjeen espoolaiselta Saarisen pariskunnalta. Kirjeessä oli valokuva samanlaisesta peilistä. Peilissä oli hopealaatta kädensijan yläpuolella palkintosijan takia (kuva 3). 

Ei selvinnyt peilin alkuperäinen tekijä vieläkään. Mutta selvisi, että jatkosodan puhdetöitä peili ei ollut, vaan se oli vanhempi. Vuosia kului, kunnes hoksasin googlata tietokoneelta.  Kirjoitin hakusanaksi ”käsipeili” ja sain yhden vastauksen kyseisestä peilistä. Se oli myynnissä 70 euron hintaan. Tiedoissa kerrottiin peilin olevan 1800-luvulta, tekijästä ei tietoa.

Pelkosenniemellä 1.11.2025

Matti Hulkko